torstai 2. helmikuuta 2012

Perillä

Olen Prahassa ja kaikki on hyvin. Lento Helsingistä myöhästyi reilulla tunnilla ja olin jo valmis luovuttamaan ja lähettämään vastassa olevalle Terezalle viestin ettemme saavu tämän päivän aikana. Anni kuitenkin rohkaistui ja kysyi lentoemännältä, mitenköhän meidän käy ja vastauksessa selvisi, että sama kone jatkaa meidän kanssa kohti Prahaa. Tietysti meidän piti silti mennä portista ulos  ja tulla samasta portista takaisin sisään ennekuin pääsimme samoille paikoille istumaan takaisin. Prahan päässä odottikin sitten vähän ikävämpi yllätys, kun Annin matkalaukku ei ollut saapunut paikalle vaan se oli viety koneesta pois. Tänään laukku kuitenkin saapui ja Anni sai hammasharjansa takaisin.

Kentältä lähdettiin kohti kämppää ja matka sujui hyvin paikallisen Terezan opastuksella. Päästiin kämpälle ja meitä vastassa odotti kaksi asuntovälittäjää sekä vuokraisäntä ja -emäntä, jotka kumpikin puhuivat vain tsekkiä. Asuntoa esitellessä vuokraisäntä muun muassa näytti, mistä saamme suljettua sähköt tästä asunnosta sekä koko rapusta. Toivottavasti tähän tilanteeseen ei jouduta. Kämppä on kyllä aika mahtava! Siistimpi kuin missä olen koskaan itse asunut ja hyvällä paikalla - lähellä metroa ja ratikkaa. Rappukäytävässä tapasimme myös erään vanhemman herrasmiehen, joka toivotti meidät tervetulleeksi taloon. Ainut asia, mikä hieman tuottaa ongelmia, on avaimet. Kadulta sisälle asuntoon pääsemiseen tarvitsee käyttää neljää avainta ja vielä kertaakaan ei ole kaikki mennyt putkeen avainten kanssa. Luotto on kuitenkin kova, että opin niitä vaihtoajan aikana käyttämään. Avaimen pyörittäminen lukossa ja irrottaminen on yllättävän vaikeaa!  Suihkusta tuli aamulla vain kylmää vettä ja pelkäsin jo hetken ajan aivojeni jäätyvän, mutta onneksi Herra Vuokraisäntä oli käynyt päivällä korjaamassa tilanteen.

Keskiviikon ja torstain aikana ollaan kierretty pitkin Prahan katuja sekä käytetty paljon metroa. Ollaan käyty jo kahdessa todella mahtavassa kahvilassa, jollaisia ei Jyväskylästä löydy. Keskiviikkoiltana punkkupullollisen jälkeen suuntasimme pitsalle läheiseen italialaiseen ravintolaan. Täytyy sanoa, että pitsa oli mahtavaa, mmm. Nyt torstaina Terezan johdolla suuntasimme syömään "perinteistä" tsekkiläistä lounasta. Alkuruuaksi oli kukkakaalikeittoa ja pääruokana söin possurisottoa, jossa oli päällä iso kerros juustoraastetta sekä koristeina suolakurkkuja. Maittavaa, vaikka osa juustoraasteesta jäikin syömättä. Mahtavinta koko ruokailussa oli se, että myös olut sai oman lautasensa. Kohta alkaa ensimmäinen kokkaus keittiössämme. Illalliseksi valmistuu chili con carne ilman chiliä! Unohdimme ostaa chilin ja laiskuus on suuri, joten kadun toisella puolella sijaitsevaan supermarkettiin ei jaksa enää kiikkua. Illalla aiomme suunnata kohti paikallista oluttupaa. Tänään meidän asuntoomme asettui uusi perheenjäsen  Severi, joka takaa meille iloiset aamut ja pirteät päivät. Severi on siis kahvinkeitin, joka toivottavasti kohta porisee.

Sää täällä on aika hyytävä. Vaikka pakkasta on vain noin kymmenen astetta, tekee jäinen tuuli siitä vielä purevamman. Keski-Suomen ihminen ei ole tottunut tällaiseen! Onneksi aurinko on paistanut kumpanakin päivänä ja lämmittänyt. Kummallista, että aurinko todella lämmittää jo nyt helmikuussa!
Jos joku teistä haluaa kirjoittaa romanttisesti rakkauskirjeitä postin kautta, osoite on Vinohradska no. 61 (vikan A:n päälle pitää laittaa se heittomerkki, mutta en osaa tehdä sitä) Prague 2 - Vinohrady! Hommattiin tänään myös tsekkiläiset prepaidliittymät! Mulla on mukana kuitenkin kaksi puhelinta, joten myös suomalainen numero toimii.

Tässä kai kaikki tällä erää!

Meksikolaispäivätys: Prahassa on tällä hetkellä kolme meksikolaista vaihtaria, joista buddyni Tereza tuntee kaksi. Heidän nimensa ovat Alfonso ja Rodriguez. Kumpaakaan en ole nähnyt, mutta Antin ja Manolon iloksi niitä täällä on.





keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Lähdön hetket

Tässä se nyt on - oma vaihtoblogini! Koko kirjoittamisprojekti tosin meinasi kaatua heti alkuunsa, kun en meinannut keksiä nimeä blogilleni. Tunnin googlailtuani erilaisia hauskoja ja nokkelia juttuja Prahasta, päädyin kuitenkin lainaamaan nimeä Irwinin hienolta biisiltä, jota Matti Johannes Koivun versioimana kuuntelen Helsinki-Vantaan penkeillä. En ole retale ja jätkäkin vain hieman sekä tulen takaisin, mutta olkoon nimi silti sopiva.

Matka on tähän asti mennyt hyvin, vaikka heräsinkin bussissa omaan kuorsaukseeni. Nyt vain odottelen, että Anni saapuisi kentälle ja voisimme yhdessä mennä tsekkaamaan itsemme sisälle. Pelottelin Annia, että vastassa on neiti, joka on itkenyt silmänsä umpeen ja oksentaa jännityksestä. Vielä kumpikaan skenaario ei ole kokonaisuudessaan täyttynyt, joten plussan puolella ollaan. Oli haikea sanoa heipat kamuille ja muille lurjuksille, mutta hengissä ollaan. 

Järjestelyt ennen lähtöä ovat menneet yllättävän hyvin enkä tietääkseni ole unohtanut mitään. Tietysti Esankadun suuren tavaramäärän siirtäminen väliaikaisesti Karstulaan oli aika tuskaisaa. Toivottavasti äiti ja iskä eivät luvanneet itselleen, että tämä oli viimeinen kerta, kun autetaan laiskaa esikoistytärtä muuttohommissa. Käytännön järjestelyt Jyväskylän yliopiston, Kaarlen yliopiston ja Kelan kanssa ovat menneet hyvin. Charles Universityn kautta olen saanut itselleni myös "buddyn", joka on luvannut tulla kentälle vastaan ja auttaa tsekkiläisen puhelinliittymän hankkimisessa. Tänään mennään Annin ja Vilhelmiinan kanssa kirjoittamaan meidän vuokrasopimusta ja päästään suorilta asumaan meidän kolmen huoneen ja keittiön kotiin. Kämpän löytämisestä ja sen etsimisestä kaikki kunnia kuuluu Vilkulle, jonka ansioista myös minä saan katon pääni päälle. Hieman pelottaa, että pakkasten takia asunto on iglu, mutta sitten nukutaan tuulipuku päällä. 

Orientaatioviikko alkaa 13.2, joten tässä on kaksi viikkoa aikaa tutustua kaupunkiin ja opetella, kuinka pääsen paikasta toiseen. En päässyt kielikurssille, joka järjestettiin tammikuussa Prahassa, mutta onneksi yliopistolla on myös kurssi, jolla pääsen opiskelemaan konsonanttikielen mystiset salat. Tietysti mukanani on Antilta ja kumppaneilta saamani lauseet, jotka auttavat varmasti vaihtoelämässä. 

Tässä kaikki tällä erää. Yritän kirjoittaa säännöllisen väliajoin tänne, mutta laiskuuteni tuntien se saattaa unohtua. Onneksi voi myös Facebookissa jutskailla. Manololle ja Antille ajattelin myös pitää kirjaa meksikolaistilanteesta, jonka kirjaan aina kirjoitukseni loppuun. Toivotaan ettei laukku paina kovin paljoa liikaa ja vaihto Tukholmassa onnistuu. 

Heippa hei! 

Meksikolaispäivitys: Ei vielä yhtään meksikolaista näkyvissä.