Lähdön hetket

Tässä se nyt on - oma vaihtoblogini! Koko kirjoittamisprojekti tosin meinasi kaatua heti alkuunsa, kun en meinannut keksiä nimeä blogilleni. Tunnin googlailtuani erilaisia hauskoja ja nokkelia juttuja Prahasta, päädyin kuitenkin lainaamaan nimeä Irwinin hienolta biisiltä, jota Matti Johannes Koivun versioimana kuuntelen Helsinki-Vantaan penkeillä. En ole retale ja jätkäkin vain hieman sekä tulen takaisin, mutta olkoon nimi silti sopiva.

Matka on tähän asti mennyt hyvin, vaikka heräsinkin bussissa omaan kuorsaukseeni. Nyt vain odottelen, että Anni saapuisi kentälle ja voisimme yhdessä mennä tsekkaamaan itsemme sisälle. Pelottelin Annia, että vastassa on neiti, joka on itkenyt silmänsä umpeen ja oksentaa jännityksestä. Vielä kumpikaan skenaario ei ole kokonaisuudessaan täyttynyt, joten plussan puolella ollaan. Oli haikea sanoa heipat kamuille ja muille lurjuksille, mutta hengissä ollaan. 

Järjestelyt ennen lähtöä ovat menneet yllättävän hyvin enkä tietääkseni ole unohtanut mitään. Tietysti Esankadun suuren tavaramäärän siirtäminen väliaikaisesti Karstulaan oli aika tuskaisaa. Toivottavasti äiti ja iskä eivät luvanneet itselleen, että tämä oli viimeinen kerta, kun autetaan laiskaa esikoistytärtä muuttohommissa. Käytännön järjestelyt Jyväskylän yliopiston, Kaarlen yliopiston ja Kelan kanssa ovat menneet hyvin. Charles Universityn kautta olen saanut itselleni myös "buddyn", joka on luvannut tulla kentälle vastaan ja auttaa tsekkiläisen puhelinliittymän hankkimisessa. Tänään mennään Annin ja Vilhelmiinan kanssa kirjoittamaan meidän vuokrasopimusta ja päästään suorilta asumaan meidän kolmen huoneen ja keittiön kotiin. Kämpän löytämisestä ja sen etsimisestä kaikki kunnia kuuluu Vilkulle, jonka ansioista myös minä saan katon pääni päälle. Hieman pelottaa, että pakkasten takia asunto on iglu, mutta sitten nukutaan tuulipuku päällä. 

Orientaatioviikko alkaa 13.2, joten tässä on kaksi viikkoa aikaa tutustua kaupunkiin ja opetella, kuinka pääsen paikasta toiseen. En päässyt kielikurssille, joka järjestettiin tammikuussa Prahassa, mutta onneksi yliopistolla on myös kurssi, jolla pääsen opiskelemaan konsonanttikielen mystiset salat. Tietysti mukanani on Antilta ja kumppaneilta saamani lauseet, jotka auttavat varmasti vaihtoelämässä. 

Tässä kaikki tällä erää. Yritän kirjoittaa säännöllisen väliajoin tänne, mutta laiskuuteni tuntien se saattaa unohtua. Onneksi voi myös Facebookissa jutskailla. Manololle ja Antille ajattelin myös pitää kirjaa meksikolaistilanteesta, jonka kirjaan aina kirjoitukseni loppuun. Toivotaan ettei laukku paina kovin paljoa liikaa ja vaihto Tukholmassa onnistuu. 

Heippa hei! 

Meksikolaispäivitys: Ei vielä yhtään meksikolaista näkyvissä.